Paskat muutosneuvottelut, tositarinoita 1
Kuinka paskoja muutosneuvottelut tosielämässä ovatkaan? Ensimmäinen erä tositarinoita, olkaa hyvät!
Tässä ensimmäinen erä paskoista muutosneuvotteluista kertovia tositarinoita, joiden julkaisuun olen saanut ihmisiltä luvan. Kiitos kaikille tarinansa jakaneille!
Tällä lomakkeella voit jakaa anonyymisti myös oman tarinasi ja halutessasi antaa luvan sen julkaisuun sellaisenaan (tarvittavan lisäanonymisoinnin jälkeen). Tositarinoiden jakamisen lisäksi kirjoitan tarinoiden pohjalta Paskan pomon pelikirja -mininovellisarjaa sekä teen akateemista tutkimusta paskasta johtamisesta.
Lukuiloa synkästä aiheesta huolimatta!
Tilalleni palkattiin pomon kaveri
Minut irtisanottiin muutosneuvotteluissa, koska tehtävääni hoitamaan oli palkattu pomon kaveri. Pitkän työhistoriani vuoksi irtisanomisaikani oli 6 kk, josta seurasi myös 6 kk työvelvoite irtisanottuna työntekijänä. Kollegat lakkasivat puhumasta minulle ja kyräilivät käytävillä. Kun sitten vajaan 2 kk jälkeen löysin uuden työpaikan ja irtisanoin itseni, esimieheni joka oli minut aiemmin irtisanonut, suuttui! Mitään läksiäisiä tai edes läksiäiskahveja ei minulle järjestetty. Toisin kuin muille irtisanotuille kollegoilleni. Palautin avaimeni ja työkoneeni ja lähdin. Sen organisaation ovea en enää aio avata.
Paskan johtamisen nostot:
Hyvä veli -järjestelmä: Kaverin palkkaaminen – vieläpä nykyisen työntekijän tilalle.
Tuotannollisina perustellut irtisanomiset ovat todellisuudessa henkilöperusteisia.
Mikäli pomo kaveri oli palkattu lähiaikoina ennen irtisanomista, kyseessä ei todennäköisesti ole tuotannollinen irtisanominen, koska työn määrä ei ole tosiasiallisesti vähentynyt. Tällöin irtisanominen olisi perusteeton ja siten laiton. Tällaiset tapaukset kannattaa mahdollisuuksien mukaan riitauttaa ja hakea korvauksia.
Työpaikkakiusaaminen: irtisanotun eristäminen työyhteisöstä ja epäyhdenvertainen kohtelu läksiäisjärjestelyissä.
Asiaton käytös: Esihenkilön suuttuminen uuden työpaikan löytämisestä.
Ei ole mun ongelma
Vaikka olin tietoinen muutosneuvotteluista, niiden lopputulos tuli täysin puskista. Muutosneuvottelut koskivat usean sadan työntekijän yksikköä. Vähennystarve oli lopulta 10 % yksikön henkilöstöstä.
Irtisanomisen teki minulle ennestään tuntematon henkilö, esihenkilön esihenkilö, jonka kanssa en ollut koskaan vaihtanut sanaakaan. Hän soitti puhelimella tiedon minulle.
Kylmän viileästi hän sanoi, että työtehtäväni eivät jatku. Kun kysyin häneltä, ”Tiedätkö mitä teen työkseni?” hän vastasi: ”Luulen tietäväni.”
Tämän jälkeen kysyin: ”Miten luulet, että tällainen 50 vuotias nainen tulee työllistymään?” Johon hän vastasi: ”Ei ole mun ongelma.”
Olin shokissa. Ja shokki jatkui, koska oma esihenkilöni soitti minulle vasta viiden päivän päästä siitä, kun olin saanut kylmän puhelun. Tärkein asia hänellä oli se, jota hän useaan kertaan toisti: ”En tiennyt tästä sinun irtisanomisesta” ja ”Minun ei annettu soittaa sinulle ja kertoa irtisanomisesta.”
Todella kurja päättää 30-vuotinen työura tällä tavalla. Kukaan ei minua kiittänyt pitkästä työurasta. Tuntui todella kamalalle, ja että työlläni ei ollut mitään merkitystä.
Vielä irtisanomisen allekirjoittamisen yhteydessä esihenkilöni sanoi, että muista, että niin kauan kun olet irtisanomisaikana, niin mieti tarkkaan, mitä kerrot esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Suurin huoli heillä oli se, että työnantajan maine ei kärsi, ja että en kerro kokemuksistani eteenpäin. Muulla ei ollut väliä.
Paskan johtamisen nostot:
Empatian puute: "Ei ole mun ongelma."
Arvostuksen puute: Ei edes kiitosta pitkästä työurasta.
Ohijohtaminen: Esihenkilön sivuuttaminen irtisnomisissa.
Pelottelu seuraamuksista, jos kertoo mitään sosiaaliseen mediaan.
Puolen vuoden näytös
Firma oli kiva ja reilu, mutta sitten alkoivat puoli vuotta kestäneet muutosneuvottelut. Niiden aikana olivat luonnollisesti kaikki kehitystyö, matkustamiset ym. tapaamiset, erittäin tiukan kulukurin myötä säpissä.
Neuvottelut etenivät erilaisten työryhmien neuvotellessa ja välillä vaikutelma työntekijöiden suuntaan oli, että jostain todella aidosti neuvoteltiin. Mitään tietoa ei luonnollisestikaan jaettu, eikä henkilöstöltä (neuvotteluedustajia lukuun ottamatta) kysytty mitään.
Älyttömintä oli kuitenkin grande finale. Kun irtisanomiset alkoivat niin:
a) Organisaatio ei muuttunut juurikaan muuten kuin esihenkilöiden osalta. Mitään rakenteellista muutosta tms. uudistusta ei tehty.
b) Uudet esihenkilöt nimettiin vuorokauden varoitusajalla (jälkeenpäin ko. esihenkilöiltä kuultua tietoa). Edelliselle esihenkilölle kohtalo selvisi siinä yhteydessä, kun uusi nimettiin.
c) Uudet esihenkilöt joutuivat toteuttamaan irtisanomiset, vaikka eivät tunteneet alaisiaan ja operoivat irtisanomisten ajan 1–2 organisaatiotasoa ylempänä. Merkittävä määrä osaamista irtisanottiin.
d) Irtisanomiset kestivät kolmisen viikkoa. Tänä aikana kaikkia kiellettiin erilaisin hämmentävin uhkauksin puhumasta mistään muutosneuvotteluihin liittyvästä kenellekään. Ympärillä olevien ilmeistä ja läsnä- tai poissaolosta saattoi toki päätellä jotain, mutta esim. myötäeläminen ja empatia oli vaikeaa, kun virallisesti ei saanut tietää mitään. Edes irtisanotut eivät puhuneet mitään, sillä eivät halunneet eropakettien menettämisen pelossa "paljastua".
Lienee sanomattakin selvää, että moni irtisanoutui pettyneenä jo muutosneuvotteluiden aikana tai viimeistään pian niiden jälkeen.
Paskan johtamisen nostot:
Vuorovaikutuksen puute: henkilöstöltä ei kysytty mitään, eikä henkilöstölle liioin viestitty mitään.
Näennäiset uudistukset henkilöiden vaihtamiseksi.
Työntekijöiden pelottelu hiljaiseksi.
Ota seurantaan, anna palautetta ja kerro tarinasi!
Kiitos, kun luit! Toivottavasti teksti herätti tunteita ja antoi työkaluja käsitellä muutosneuvotteluihin johtavaa paskaa johtamista. Kerro ihmeessä tällä lomakkeella anonyymisti myös oma kokemuksesi paskasta johtamisesta! Jos annat luvan, voin julkaista lähettämäsi tarinan myös sellaisenaan (tarkemman anonymisoinnin jälkeen). Jos annat luvan, hyödynnämme kertomaasi myös akateemiseen tutkimukseen, jota teen yhteistyössä Aalto-yliopiston tutkijoiden kanssa.
Monet tarinat ovat nimittäin niin uskomattomia, ettei niiden pohjalta voi kirjoittaa uskottavaa fiktiota. Juuri nyt toivon erityisesti lisää tarinoita paskoista muutosneuvotteluista!